Jos oravanpyörään väsyy jo nuorena
Eläkeikään vielä 35 vuotta jäljellä, ja silti aivan väsynyt perinteiseen 8-16 työhön; saako sitä edes sanoa ääneen? Mitä asialle voi tehdä? Saako korkeakoulutettu haaveilla hitaammasta elämästä?
Ja jos sen saa sanoa ääneen, mitä sille voi tai saa tehdä? Onko ihminen yhteiskuntakelvoton, jos ei elä elämää oravanpyörässä siihen saakka, että eläkeikä tai kuolema sen päättää?
Ja tärkeimpänä: mitä ihminen voi tehdä, jos ei halua pyöriä oravanpyörässä koko ikäänsä?
Saako silloin viettää päivänsä kotia nikkaroiden ja vuohia hoitaen? Mistä voisi saada rahaa tällaiseen elämäntyyliin? Voisin heti täydentää, että onlyfans on pois laskuista.
Vai onko tämä vain jotain kuluttavien vuosien jälkeistä uupumuksesta palautumista? Voihan olla, että hetken aikaa voimia keräiltyäni sytyn taas liekkeihin ja haluan tahkomaan rahaa yritysmaailmaan.
Yllä olevat kappaleet olin kirjoittanut lokakuun alussa, kun olin kuukauden verran ollut poissa työelämästä ja huilaillut kotona. Nyt tätä kirjoittaessani olen pian neljä kuukautta keräillyt voimiani.
Olin todennäköisesti todella uupunut kun jäin pois töistä elokuun lopussa, sillä vasta nyt joulukuussa olen alkanut tuntea olevani taas voimissani edes jollakin tasolla. Toki asiaa varmasti auttaa marraskuun alussa aloitettu uusi reumalääke, joka tuntuu tehoavan, ja selkään ei satu tällä hetkellä kovin paljoa. Aktiivinen tulehdus selässä aiheuttaa myös osaltaan väsymystä.
Tässä kuukausien aikana on ollut hyvää aikaa pohtia elämää, ja mihin sitä haluaa kuluttaa. Olen yrittänyt miettiä, minkälaista työtä haluaisin tehdä ja mitkä ovat tärkeitä arvoja elämässäni. Sen lisäksi olen myös aivan aidosti levännyt.
Vielä minulle ei ole täysin selvinnyt, minkälainen työ olisi minulle paras. Sen tiedän, etten halua polttaa itseäni taas loppuun. Hetken aikaa täytynee vielä hahmotella kuvioita, mutta olen jotenkin tosi luottavaisin mielin tulevaa kohtaan: on sellainen olo, että jotain uutta ja upeaa on luvassa.
Oravanpyörään takaisin palaaminen pelottaa vielä, mutta olen siitä huolimatta aloittanut varovaisen työnhaun. Selvää on aikaisempien kokemuksien perusteella, että en voi mennä muuhun kuin sellaiseen työpaikkaan, jossa saan arvostusta, oikeudenmukaisuutta ja ympärilleni mukavan ja avuliaan työyhteisön. Näiden voimalla voisin jaksaa oravanpyörääkin. Ehkä.
Luotan kuitenkin siihen, että joka tapauksessa kaikki asiat vielä menevät parhain päin, tavalla tai toisella.
