Kesän ensimmäinen kesälomareissu – kohteena Turun saaristo
Yhteinen lapsivapaa, kaunis keli ja nopeat, joustavat suunnitelmat – ehkäpä niistä on hyvä (vaikkakin lyhyt) kesälomareissu tehty!
Keskiviikkona kello 12 alkoi meidän yhteinen, noin 52 tunnin mittainen lapsivapaa, joten lähdettiin heti tehokkaasti lomailemaan. Otettiin sähköauto alle ja lähdettiin saaristoa kohti (sähköauto tuo aina oman lisäjännityksensä matkustamiseen, kun voi arpoa, kestääkö akku ja saako sitä ladattua jossain).
Alunperin oli tarkoitus ottaa sushit mukaan ja mennä Korppooseen syömään ne, mutta kun niin jouhevasti pääsi lautoilla eteenpäin, niin mentiin lopulta Mossalaan saakka. Lossien aikataulut oli nähtävästi ajateltu niin, että saarelta toiselle pääsi etenemään näppärästi, kun vaan ajeli kohtuuvauhtia eteenpäin, niin seuraavan lossin kanssa pääsi jatkamaan matkaa melkein saman tien.
Korppoo-Houtskari väli oli vähän pidempi merimatka (n. 35 minuuttia), joten siinä ehti syödä sushit lossin kannella ja ajatella Itämerta. Aurinko paahtoi todella kuumasti, ja tuntui siltä että saan poltettua olkapäät jo tässä heti, kun poistun ensimmäistä kertaa autosta reissun aikana.
Matkan varrella näkyi paljon Saariston rengastien pyöräilijöitä. Sinnikästä touhua sekin tällaisessa paahteessa! Meidän reissu tehtiin sen verran tiukalla aikataululla, että jos pyörällä olisi lähdetty, olisi matkan määränpääksi ehtinyt asettaa vain Turun 😀
Mossalan saaren perällä oli leirintäalue, joka vaikutti tosi rauhalliselta ja siistiltä – vakavissaan harkittiin ex tempore yöpymistä. Käytiin siellä kuitenkin tällä kertaa vain uimassa ja syötiin jätskit 😊👌🏻
Kannatti siirtyä isoilta saarilta vielä syvemmälle saaristoon, sillä maisemat muuttuivat koko ajan autenttisemmaksi saaristomaisemaksi; kapeita, mutkaisia teitä, söpöjä pikku mökkejä, ja katsokaa nyt tätäkin lauttamatkan maisemaa: tässä jos jossain on idyllinen saaristolaismaisema venevajoineen.
Paluumatkalla otettiin Houtskarissa lossia odotellessa kahvit ja porkkanakakut, ja opittiin lossien aikataulujen merkinnöistä: satamakahvilan kassahenkilö osasi opastaa, että odottamaamme lossivuoroon piti varata paikka tekstari lähettämällä. Kiitos hänelle siitä, eipä tullut mieleenkään tällaista tarkistaa! Onneksi ehdittiin tehdä varaus 😁Vaikka luulen, että eiköhän meidät silti olisi kyytiin otettu, sillä lossi on melko tyhjä. Täydemmän vuoron tullen kyytiin varmaankin päästettäisiin ne, jotka ovat paikan varanneet.
Kotimatkalla nälkä jo hiipi, ja lossien aikataulujen vuoksi piti saaristosta ehtiä mantereelle, niin jäi makkaroiden grillailut siellä väliin. Pysähdyttiin kotimatkalla vielä grillaamaan kertakäyttögrillillä makkarat ja samalla ruokittiin myös Paraisten hyttyspopulaatio. Jalkoja kutisee vielä pari päivää myöhemminkin. Oli ärshäköitä hyttysiä. Tämä hyökkäys sai harkitsemaan uudelleen sitä haavetta, että olisipa kiva joskus omistaa kesämökki saaristosta vesistön äärestä 😀
Sellainen reissu se nyt tältä erää 😅☀️Seuraava päivä menikin sitten toipumiseen kun ei ole tässä iässä enää tottunut valvomaan yli puoleen yöhön…
Ps. Sähkiksen akku kesti ilman lataamista koko keikan!
