Pään nollaus lähimetsässä hirvikärpästen kanssa
Yllättävä lapsivapaa ilta – piti tehdä nopeita valintoja siitä, millä tavoin saa parhaiten nollattua työpäivää. Vaihtoehtoina oli siivous, salilla käynti tai ulkoilu. Luonnossa kuljeskelu voitti.
Keskiviikkona lasten isä hoitikin yllättäen tyttöjen harrastushommat, ja minulle ilmestyi 1,5 tuntia vapaata aikaa työpäivän jälkeen. Keho kaipasi liikettä, sillä lähiaikoina olen istunut pitkää päivää tietokoneen ääressä. Ajattelin, että jos menisi salille ja rutistelisi lihakset sen verran kipeiksi, että vielä muutaman päivän istuisi ihan mielellään tiiviisti koneen ääressä. Lähdön aikaan ei tehnyt yhtään mieli lähteä salille mahdolliseen iltaruuhkaan muiden sekaan – ulkoilu alkoi tuntua paremmalta ajatukselta, vaikka siinä ei saisi itseään niin piippuun vedettyäkään.
Ensin lähdin kävelemään ihan suoraa tietä, mutta matkan varrella alkoi houkutella kiivetä kallion päälle. Onneksi aikaa oli sen verran, että saattoi lähteä haahuilemaan metsään, eikä takaisin kotona pitänyt olla puolessa tunnissa. Ai että, odotan muuten sitä aikaa, kun lapset ovat sen ikäisiä, että heidät voi jättää keskenään kotiin ja lähteä illalla lenkille yksin. Alle kymmenen vuotta enää siihen, eikös sellainen aika hujahda ihan hetkessä 😀
Syyskuu alkaa olla jo puolessa välissä, ja silti löytyi ihan hyvännäköisiä kantterelleja, ja sammaleen sisällä näytti uusia olevan puskemasassa. Muut sienet voikin jättää metsään, mutta kanttarellit on vähän sellaisia, että ne on pakko poimia matkaan keinolla millä hyvänsä. Kyllä harmitti, että en muistanut ottaa muovupussia mukaan, hattuakaan ei ollut ja taskutkin on aika pienet. Tungin sitten sieniä mukaan sen verran kuin taskuun vaan mahtui.
Mutta. Hyi olkoon. kun sain kanttarellit tungettua taskuun, kuului läheltä pörinää. Bzzzzzz…. ja sitten hiljeni. Jostain päin huppua kuului rapinaa. Jokainen, joka on joskus kulkenut hirvikärpästen asuttamassa metsässä, tietää, että tuossa kohtaa nousee kylmät väreet ja joka paikkaa alkaa kutittaa. Olet saapunut hirvikärpästen valtakuntaan, ja he ovat löytäneet sinut.
Yritin kiristää huppua tiukemmalle, ja kaipasin sellaista hupullista harsosta valmistettua hyttystakkia, jollaisen ostin tänä kesänä. Nyt sille olisi ollut käyttöä… Seuraava bzzzzzz, ja raps. Yhyy, kiire tuli lähteä. Loput kanttarellit sai jäädä.
Vasta kun pääsin hirvikärpästen valtakunnasta yleiselle metsäalueelle, uskalsin alkaa edes yrittämään enempiä kuvailuja 😀
Siinä selfieitä ottaessa päässä tuntui möngerrystä.. Sain kylmiä väreitä ja pään kutinaa vielä tätä tekstiä kirjoittaessakin, kaksi päivää reissun jälkeen. Niin inhottavia ötököitä nuo ovat.
Kotimatkalla kaivoin päästäni pari hirvikärpästä. Kiireen vilkkaan kipitin kotiin, ja käsin miesystävän kaivella loputkin ötökät päästä. Kaksi niitä vielä löytyi, yhhhh.
Muuten reissu oli ihan virkistävä, mutta valitettavasti päällimmäiseksi jäi muisto hirvikärpäsistä 😀
