Tämän kesän uudet tulokkaat: bubuset
Kerran kesässä uusia eläimiä, eikö vaan? Siinä on ihan hyvä tavoite jokaiselle vuodelle! Tänä vuonna meille muutti kolme kania.
Silloin kun aloin reilu vuosi sitten haaveilemaan lemmikeistä, olivat kanit jossain alkupään suunnitelmissa. Hommahan meni suunnilleen niin, että mietiskelin ensin jotain jyrsijää sisälle – hamsteria, marsua, siitä isompana eläimenä ehkä kania, mutta päädyin, että jospa sittenkin ottaisi ulkoeläimiä, kuten kanoja. Tämän ajatusjatkumon seurauksena päädyin ottamaan lampaita, alunperin ajattelin ottaa vuokralampaita kesäksi, kunnes totesin että no omaksi tietys, daah. Lampaita googletellessa törmäsin vuohiin, ja en päässyt enää yli ajatuksesta: halusin noita vekkuleita eläimiä. Ja pari viikkoa tuon jälkeen minulla oli kaksi vuohta. Lampaiden ottaminen odottaa vielä sopivaa hetkeä (ja sopivia tiloja).
Vuohet hankittuani aloin ilmeisesti kulkea ajatusjanaa taaksepäin, sillä seuraavaksi navettaan muutti asukkaaksi kanoja. Kanojen jälkeen jäi vielä pieni puute eläinvalikoimaan, ja lapset olivat jo pitkään haaveilleet pupusista. Pupusia siis seuraavaksi!
Ehdin jopa viikon tai kaksi pitää torissa hakuvahtia kaneista, kunnes sopiva kaniporukka (hinnan ja sijainnin suhteen) tuli tarjolle. Pari päivää tämän jälkeen nokka kohti kanien asuinpaikkaa, ja pupusia hakemaan 😀
Kanit olivat melko arkoja, keskenään navetassa eläneitä pikku pupusia. Melko nopeasti alkoivat kesyyntyä ja kaneja saa nykyään jo silittää ja kahta heistä, Ässää ja Luppista, saa vähäsen myös nostella. Hertta sen sijaan on selkeästi luonteeltaan arin, ja hän ei arvosta liikaa ehdotuksia nostamisesta. Silittelystä tykkää hänkin.
Rakenneltiin kaneille reilun kokoinen, liikuteltava ulkohäkki. Häkki tehtiin sen verran korkeaksi ja muutenkin tilavaksi, että sinne mahtuu pupuhoitajia seuraksi. Kaniporukka on selkeästi nauttinut ulkoilusta ja siitä, että saavat jyrsiä vihreää suoraan maasta, vaikka pohjaverkko vähän rajoittaakin syömäpuuhia.
Sain instassa niin monta varoitusta kanien kaivuutaidoista, että häkin pohjaa piti miettiä ihan huolella. Itse epäilin, että mahtavatko nämä nyt oikeasti niin tehokkaasti kaivaa tietään ulos häkin ali, mutta en kanien sielunelämästä tai kaivurihommista mitään tiedä niin varmemmaksi katsottiin laittaa häkin pohjalle verkko, jotta nämä töpöhännät pysyvät häkin oikealla puolella. Verkoksi valikoitui kanaverkko, vaikka tukevampaakin verkkoa suositeltiin. Vielä ovat kuitenkin nämä jänöt pysyneet sisäpuolella tuon kanaverkon kanssa.
Tuntuu, että parissa kuukaudessa kaneista on kasvanut jo ihan kookkaita jänöjä 😀 Silkinpehmeitä, uteliaita ja ystävällisiä söpöläisiä he kyllä ovat <3
He ovat rodultaan ranskanjätin ja belgian luppakorvan sekoitusta, joten heistä pitäisi kasvaa sen kokoisia, että pärjäävät talvellakin navettakaneina. Sisäeläimiä en Eddy-kissan kuoleman jälkeen ole meille haaveillut.
