Kasvimaalle alkaa ilmestyä satoa

Kasvimaan suhteen ei kannata tavoitella täydellisyyttä – tällöin on paremmat mahdollisuudet yllättyä positiivisesti. Tänään löysin kasvimaalta kesäkurpitsaa ja avomaankurkkua, vaikka ehdin jo epäillä, tuleeko niistä ollenkaan satoa.

Ah, kasvimaani – tuo paikka, jossa sieluni lepää, jonka kukoistuksesta joka kevät haaveilen, ja josta toivon saavani ravintoa talveksi. Kevät on aina täynnä niin suuria toiveita ja odotuksia, jotka rikkakasvillisuuden vallatessa rapisevat kesän myötä. Kasvimaan hoivaaminen tarvitsisi aikaa.

Meniköhän tässä pari-kolme (vai jopa neljä?) viikkoa kun vilkaisin toiseen suuntaan, ja kasvimaa heinittyi umpeen. Alkukesästä leikkasin ruohonleikkurilla siististi kasvimaan käytävät, nypin rikkaruohoja ja katsoin, että kaikilla oli mukavat kasvuolosuhteet. Sitten olin viikon tosi kipeänä, muutaman viikon tein kaikenlaisia kiireisiä hommia, ja yhtäkkiä humps vaan, kasvimaata ei enää löytäisi, jos ei tietäisi sen tarkkaa sijaintia.

Tänään oli sellainen olo, että nyt täytyy alkaa kaivelemaan kasveja esiin, ennen kuin on syksy ja liian myöhäistä. Kesäkurpitsat ovat onneksi jo penkkinä vallanneet kasvualustaa sen verran, että juuri niiden päällä ei kovin paljoa rikkaruohoja kasvakaan. Koko kesäkurpitsapenkki on myöskin kesän alussa vuorattu 10 sentin pehkukerroksella, joka osaltaan estää rikkaruohoja ja myös lannoittaa mukavasti kasvualustaa.

Niin, ja siihen satoon: vielä muutama päivä sitten kävin katsomassa, että kukkia on kyllä paljon, mutta kurpitsoja ei vielä näkynyt. Nyt siellä oli jo melkoisen monta ihan kunnollisen kokoista kurpitsaa odottamassa noukkimista. Tästä se lähtee, kesäkurpitsa-madness!

Aikaisempina vuosina olen tehnyt kurkkusalaatin tyylistä kesäkurpitsapikkelssiä, mutta tänä vuonna aion kokeilla myös muita säilömistapoja. Joo, pakastaminen olisi helpointa, mutta yritän välttää pakastimen täyttämistä. Sen sijaan, yritän saada maakellariin mahdollisimman paljon ruokaa pakastimen sijaan.

Kesäkurpitsoja olen siis miettinyt säilöväni myös umpioimalla tai hapattamalla. Hapattamalla saisi ruokaan mukaan hyviä maitohappobakteereja, mutta en ole vieläkään onnistunut pääsemään hapatuksen saloihin sisälle. Saattaa olla, että kokeilen tänä vuonna vielä vain umpiointia.

Laitoin kasvamaan myös noin 20 avomaankurkun taimea, mutta alkukesä näytti olevan niille epäsuotuisa enkä ole juurikaan elätellyt toiveita sadosta. Tänään kävin kasvimaalla lounastunnilla virkistymässä, ja raivasin rikkaruohojen seasta kurkuntaimet esiin. Oli yllätys, että kurkuntaimet olivat hyvissä voimissa ja tuottivat jo satoa! Saan sittenkin kurkkusäilykkeitä talveksi, jes.

Onhan tämä vaan hieno tunne, kun saa jotain syötävää kasvatettua! Sato jää todennäköisesti melko paljon vaatimattomammaksi kuin mitä keväällä toivoin, mutta siihen nähden, miten vähän aikaa olen ehtinyt aikaa viettää kasvattelujen parissa, täytyy olla erittäin tyytyväinen jokaiseen kasvikseen, minkä kasvimaalta saa korjattua syötäväksi.

+1