Pakolliset joulukuvat ja heipat joulukuuselle
Tänään sain vihdoinkin aikaiseksi kammata tukkani ja laittaa ripsiväriä, jotta saimme otettua pakollisen perhekuvan joulukuusen edessä. Sen jälkeen joulukuusi pääsi vuohien syötäväksi.
Me on otettu lasten kanssa muistaakseni parin vuoden ajan perhekuva joulukuusen edessä. Yleensähän me kolme ei päädytä samaan kuvaan kovinkaan usein, sillä minä olen aina kameran takana, joten aina välillä (”joskus ja jouluna”) on aika kiva saada tallennettua meidät samaan kuvaan.
Joulunaikaan, kuten muulloinkin, lapset kyllä pukeutuvat kauniisiin mekkoihin, mutta itse en ole oikein jaksanut tälläytyä. Olen keskittynyt syömään suklaata ja makoilemaan sohvalla.
Olen yleensä vienyt joulukuusen pois aina vasta silloin, kun kuusta on unohdettu kastella ja se on tiputtanut 70% neulasistaan. Tässä vaiheessa kun tuon kuivahtaneen kuusen kuskaan talon läpi ulko-ovea päin, tippuvat ne loput 30% neulasista matkalla ympäri kotia. Vielä kesälläkin neulasia löytyy välillä jostain.
Vanhoista kokemuksista oppineena päätin tänä vuonna viedä kuusen ajoissa pihalle. Ja se päivä oli tänään. Harmi juttu vaan, että jouluiset perhekuvat oli edelleen ottamatta. Noh, mikäs siinä: ripsiväriä naamaan ja hiusharjaa hiuksille, ja saatiin otettua joulukuvat. Jes! Ja kuusikin vietiin vuohien karsinaan pureskeltavaksi.
Samalla, kun järkkäri oli aseteltu asemiin ja naama oli kammattu, otin itsestäni kuvan; lapsista en julkaise tunnistettavia kuvia netissä, joten saatte katsella vain tätä minun naamaani. Sekä tuota taustalla olevaa joulukuusta, joka on nyt toimitettu jo parempiin suihin.
