Vanhan talon remontointi – saako vanhaa tuhota?
Pintaremontille on tarvetta aina toisinaan, oli talo minkä ikäinen tahansa. Kun vanhaan taloon tekee pintaremonttia, tulee väistämättä mieleen sen kaikissa näissä vanhoissa materiaaleissa kantama historia: millä oikeudella minä revin tätä historiaa talosta irti? Pitäisikö nämä kerrostumat säästää jälkipolville?
Tämä talo on rakennettu 1930-luvun alussa, ja osa seinämateriaaleista on alkuperäisiä. Kun seiniin on aina laitettu uutta kerrosta vanhan päälle, seuraavina vuosikymmeninä vähän levyä ja/tai uutta tapettia, on seinässä 2020-luvulla jo melkoinen kerros kaikkea.
Niin, millä oikeudella minä näitä lähes satavuotta vanhoja papereita nyhdän seinistä irti – no kiinteistönomistajan oikeudella, tottakai, heh, mutta tarviitseeko tässä olla tekojensa tueksi myös jotain moraalista oikeutusta?
Vaihtoetoina olisi siis vetää seinäpinnan päälle taas uutta materiaalia, mutta olen halunnut remontoida edullisesti, ja (tällä hetkellä) raaka pinta miellyttää minua. Olen siis päätynyt siihen, että en osta uutta levyä ja laita sitä vanhan pinnan päälle, vaan olen availlut vanhoja pintoja – muutamasta kohtaa on hirsipintaa otettu esiin, ja kirjastohuoneen sysiruman tapetin alta löytynyt pieni pätkä vanhaa tiiliseinää on aivan ihana.
Olen nähnyt somessa tai netin keskustelupalstoilla kritiittiä siitä, että nykyään otetaan hirsipintaa esiin, sillä se ei ole ollut tapana ennen vanhaan: itse olen sitä mieltä, että jos nykyihmistä miellyttää katsella vanhaa, paljasta hirsiseinää, niin onko sillä niin väliä, ettei ole ole ollut trendi silloin kun nämä talovanhukset on rakennettu? Harvalla on tarkoituksena muuttaa taloa vastaamaan sitä, minkälaista sisustus on ollut sata vuotta sitten.
On tottakai mahtavaa, että remontissa voi säästää vanhaa siinä määrin kuin se on mahdollista, mutta ei mielestäni ole tarpeen jättää tapetteja 30- tai 60- luvuilta seiniin, jos ne eivät omaa silmää miellytä. Eivät vanhat pinnat saa olla itseisarvo, ja kun talo ei ole historiallisen suojelun alla, tulee siitä saada tehdä sellainen, että nykyhetkessäkin siellä viitsii asua.
Toisinaan tämä tarkoittaa valitettavasti sitä, että vanhaa on tuhottava.
Tunnen kuitenkin olevani aika etuoikeutettu, kun saan tutkailla näitä historian kerroksia talostani; olisipa ihanaa tietää tarkemmin ihmisistä ja elämästä, mitä täällä on vuosikymmenien aikana vietetty.
