Jaa kuka mää oon?
Esittelytekstin kirjoittaminen itsestään on aika hankala nakki: tietysti täytyy kertoa positiivisia asioita, mutta ei sentään kehua niin paljoa, että vaikuttaisi ihan ylimieliseltä nilkiltä. Harrastuksia luettelemalla voi toki maalailla luonnekuvausta itsestään; entä jos harrastaakin lasten lelujen raivaamista ja villasukkien kutomista, mutta ei haluaisi että nuo harrastukset vetäisivät mielikuvia siitä, että taidan olla aika homehtunut tyyppi?
No, jos silti jotain näppärää yritän itsestäni ihan kertomalla kertoa, niin olen kolmenkympin paremmalle puolelle ehtinyt (riippunee lukijan näkökulmasta, mikä on kenenkin mielestä se parempi puoli), kahden lapsen ja yhden kissan kanssa isohkoa, vanhaa omakotitaloa asuttava, omasta mielestään välillä ihan hauska tyyppi. Maalaiselämä ei ole aina helppoa tai halpaa, mutta en osaa enää asua kaupungissakaan. Sisälämpötilaa ei ole hinkua nostaa yli 19 asteen, kun joutuu itse roudamaan lämmitykseen käytetyn materiaalin sisälle. Arvostan luontoa ja rauhaa ympärilläni, ja toivoisin, että joskus tulevaisuudessa olisi mahdollisuus vähän löysentää työelämän suhteen ja keskittyä enemmän elämiseen ja olemiseen. Tätä toivetta kohti en mene lottoamalla, vaan yritän ajatuksen tasolla pohdiskella, miten elämää voisi joskus muuttaa hieman omavaraisempaan suuntaan, ja pikkuhiljaa yritän kasvattaa myös sijoitussalkkuani (pelkästään sillä ei vielä ihan elä, saan vuosittain ehkä 30 euroa osinkoja).
Villasukkien neulominen on rentouttavaa puuhaa, mutta lasten leluja en raivaile yleensä kovinkaan hilpeänä. Odotan innokkaana kesää ja kasvimaalla puuhailua, siellä hiki valuu otsaa pitkin ja sielu lepää. Minulla on keltaiset ja pinkit kumisaappaat. Tykkään kirjoitella, mutta useimmiten en julkaise mitään kirjoituksiani, sillä kirjoittamisen suhteen iskee perfektionismi – ei ketään kiinnosta ja ihan huonosti rakennettu teksti jne jne. Yritän päästä tästä kynnyksestä yli ja suoltaa tänne blogiin juttua, mikä ei välttämättä ole laadultaan täydellistä. Ja miksi pitäisikään olla, kun tuskin sitä kukaan edes lukee, heh!
En haaveile kovin suurista asioista, ja vaikka kliseiseltä kuulostaakin, niin tällä hetkellä minulla on elämässäni oikeastaan lähestulkoon kaikkea, mistä olen ikinä uskaltanut unelmoidakaan.
